Viimeisiä viedään

Taas parin muualla vietetyn joulun jälkeen rauhoitumme pyhiksi Fiskarsiin. Syksy on ollut uuvuttava ja lähestyvän muuton vuoksi ainut keino rentoutua ja olla aivan jouten oli vaihtaa osoitetta muutamaksi päiväksi. Tehtävä onnistuneesti suoritettu ja nyt jaksaa kotonakin touhuta tehokkaasti loppuloman ajan.

Suloisia viimeisiä päiviä tänä vuonna ja kaikkea hyvää ensi vuodelle!

Mättähällä

Niinhän siinä kävi, että elokuu jäi hiljaiseksi kuukaudeksi ja näin kuluvan kuun lähestyessä loppuaan oli pakko tehdä korjausliike edes syyskuun osalta.

Kaikenlaista kuuluu ja perästä kuuluu. Nimim. vastoin kaikkia ennakkotietoja oikeuden soviteltuun ansiosidonnaiseen päivärahaan menettänyt työtön sivutoiminen yrittäjä. Sopii kuitenkin toivoa, että töitäkin siunaantuisi ennen kuin valitukseni ehtii käsiteltäväksi asti. Yrityksen pyörittäminen ei tuo leipää pöytään, kun ensimmäisen vuoden ajan kulut ovat todennäköisesti kolminkertaiset tuloihin nähden, ja satunnaisilla sijaisuuksilla ei vielä tulevaa asuntolainaa maksella. Pitäkäähän siis peukkuja, että yhdeksän kuukautta jatkunut työnhaku pian tuottaisi tulosta! Lapsikin jo lohdutti, että menee sen työn luo ja sitten äiti saa sen. Pitäisikö ottaa haastatteluun mukaan pieni onnentuoja? :)

Perheen yhteinen eväsretki metsään tuli tänään todella tarpeeseen. Vaikka työsaralla vähän pyllylleen menisikin, niin mulla on kuitenkin ne tärkeimmät.

Kolmekymmentä

Niin mukavasti sujui sekä se virallinen päivä reilu viikko sitten että viikonlopun yhteissynttärit miehen kanssa, että ei kai tässä kummoiseen kolmenkympin kriisiin ole ollut hirveästi aikaa ja energiaa, ainakaan enää synttäreiden jälkeen. Spagaati meni kylmiltään ja vaikka se kertyneitä makkaroita vähän kompensoikin, on seuraavan vuoden tavoite näin aineenvaihdunnan heikentyessä luopua sokerista. Ai että maistuikin Ahvenanmaan pannari taivaalliselta tämän tietäen ;)

Kuvat, joissa ei ole vieraita tunnistettavissa, olivat aika vähissä, mutta selväksi käy ainakin se, miten haastavaa on pelata pitkästä aikaa jotain aikuisten lautapeliä kohta kolmevuotiaan kanssa.

Juhlapäivä Fiskarsissa oli kaunis ja ikimuistoinen. Vaihtelevasti viipyviä vieraita, paikallisen paakarin leipää, pulahduksia linnunmaitoon, pistäytymisiä paikalliseen panimoon, ajatonta aikaa.

Ei mulla näin 30-vuotiaana ole läheskään kaikkea mitä joskus kuvittelin, että olisi, mutta paljon on, tähän hetkeen riittävästi. Ainakin vähän notkeutta, tässä se tavoitespagaati. Ja uutena tavoitteena selvästikin lisätä selän notkeutta.

Kolikko ja kuminauha

Tukholman tuliaisena Arkitekturmuseetin Cykel-näyttelystä tarroja, joita ollaan koko perheen voimin liimailtu pyöriin. Olkoon tämä oma kannanottoni ja tukeni Tahdon-kampanjalle.

Kesäsääret ovat kuvissa vain bonus, tarkoitus oli esitellä lähinnä tuota huikeaa innovaatiota Penny in your pants. Ei enää jalat kiemuralla ajelua tai legginsejä vain ajosiveyden säilyttämiseksi. Viisisenttisen asettelu ja poistaminen tosin on sitten kaikkea muuta kuin siveän näköistä puuhaa, siihen päälle jos vielä julkisella paikalla kuvaa alapäätään. Mutta toimii!

Penny In Yo Pants from Johanna Holtan on Vimeo.

Aarteita etsimässä

Toukokuun alussa tein tyttökerholaisteni kanssa aarrekartat. Oli tarkoitus vain olla läsnä, mutta päädyin lopulta väkertämään omaani. Siinä missä kutosluokkalaiset liimailivat kartongille lähinnä kuvia, leikkelin minä osuvia sanoja ja sanapareja muutamien kuvien kaveriksi. Nyt siivoilin tietokoneen takana olevaa kasaa, johon tämäkin oli hautautunut. Hauska katsoa näin puolentoista kuukauden jälkeen. Muutama asia onkin jo toteutunut, kuten hetki aikaa lukea ja hieronta, joitakin on toteutumassa lähiaikoina kuten heinäkuussa pidettävät yhteiskolmikymppiset eli toivottavasti hyvät juhlat sekä syyskuussa alkava opiskelu. Uuden kodinkin tiedetään valmistuvan lähes naapuriin heti alkuvuodesta. Paljosta ei kuitenkaan ole vielä tietoakaan. Pitääpä silmäillä tätä syksyllä ja katsoa missä silloin mennään. Aarrekartan haaveilla kun on yleensä tapana toteutua.

Toukokuussa tiesin yhden toiveen toteutuvan nyt kesän aikana. Uusi polkupyörä. Vanha pyöräni oli äitini vanha, aika raihnainen jo ja kollegan mukaan työmatkapyöräksi ihmeen rämä. Hyvin sillä kuitenkin olen tullut toimeen enkä oikein tiennyt mitä sitten tilalle haluaisin. Pyörää ei enää suostuttu huoltamaan syksyllä, mutta kuulemma sillä olisi ihan turvallista ajaa vielä. No, huhtikuun lopussa vaihteet menivät rikki, tietenkin jumahtivat raskaimmalle niistä kaikista kolmesta vaihteesta, joten en suostunut enää tällä mäkisellä alueella polkemaan. Kuljettuani pari viikkoa laatikkopyörällä töissä ja saatuani parikymppiä vanhasta pyöränretkusta sain ulkomailla asuvan siskoni pyörän lainaan. Mies alkoi linkkailla erilaisia pyöriä ja aloin oikeasti innostua... Voisinko tosiaan saada ihan uuden pyörän? Kun sisko ilmoitti saapuvansa Suomeen heinäkuussa ja tarvitsevansa pyöräänsä juuri kun olemme lähdössä pyörämatkalle Ahvenanmaalle, tuli kiire. Olin saanut fiksaation kauniista luumunvioletista pyörästä, jonka mies oli linkannut, mutta kävikin ilmi, että kyseessä oli vuoden 2010 väri, jota ei olisi saatavilla enää mistään. Vieläkään ei ole pettymys täysin selätetty, mutta kaunis on tämä vaaleanturkoosikin. Ihana pyörä! Minun omani! Ja mikä kihelmöivä onni oli eilen ensimmäisellä ajolla!

Huomenna tarakkaostoksille, jotta saan pyörälaukut kiinnitettyä. Tosin vaikka olin kuvitellut violettimustien laukkujen käyvän sävyiltään ihan hyvin tähän turkoosiin, niin kyllähän tämä kaunotar kaipaisi kaverikseen jotain hieman hempeää. Sain puolet tästä pyörästä mieheltäni synttärilahjaksi, joten ehkä ostan itse itselleni lahjaksi uudet laukut, kun vain osaisi valita...

Ja sopii toivoa, että Ahvenanmaan reissuun mennessä tulisi se oikea kesäkin, tämä pyörähän huutaa kaverikseen hulmuavia kukkamekkoja pyöräilytrikoiden päälle!